Tämän blogin varsinainen toiminta-ajatus on käsitellä paikkoja, jotka herättävät sen verta ajatuksia, että niistä voi julkaista muutaman kuvan ja usein hieman tekstiäkin. Usein eksyn sivuraiteille majoituspaikkoihin – joihin taannoin julkaisin oman sivunkin (yläpalkista löytyy Hotelleja) – tai sitten syömiseen.
Yksi aina varmoista ruokavalinnoista on leivitetty kappale kuollutta eläintä. Pieni kuorrute ja käristäminen takaavat tasaisen laadun eikä aina ole väliä onko sisällä lihaa vaiko kalaa. Joskus eroa ei huomaakaan jos ei tiedä. Terveisiä firman ruokalaan…
Tässä siis kertomus täydellisen wienerschnitzelin metsästyksestä. Eräs kollega kysyi, että onko niissä muka jotain eroja. No on. Ei ehkä yhtä suuria eroja kuin sisäfileellä ja kookosmaidossa haudutetulla kalanpäällä, mutta kuitenkin.
Tätä ruokalajia saa useasta maailmankolkasta. Latinapohjaista kieltä puhuvissa maissa ruoan nimitys on usein milanesa. Harvoin on milanesa tehnyt niin hyvin kauppansa kuin pienessä Argentiinan ja Chilen rajamailla olevassa Puente del Incan kylässä, jossa tarjoilija lätkäisi puolen pöydän kokoisen ohuen leikkeen lautaselle. Olimme juuri kävelleet kolmisenkymmentä kilometriä Aconcaguan basecampista kylään ja pohdimme menemmekö ensin syömään vaiko pesulle. Pesullahan ei siis oltu käyty pariin viikkoon. Pohdinta kesti tuhannesosasekunnin ja haisevina menimme reppuinemme päivineen kylän ainoaan kuppilaan. Henk.kohtaisesti olin laihtunut kuutisen kiloa kahdessa viikossa ja ruoalle oli tilausta. Muissa oloissa makuelämys ei ehkä olisi ollut niin vahva.
Kun wienerschnitzelistä puhutaan, niin tottakai sitä pitää mennä etsimään Wieniin. Tyhmempikin ymmärtänee asiayhteyden. Olin tutkinut asiaa ja lähetin tiedustelupartion tutustumaan etukäteen erääseen tiettyyn ravintolaan Itävallan pääkaupungissa.
Figlmüller, Wien
Figlmüller on käsite ja ehdoton käyntikohde schnitzelin ystävälle Wienissä. Normaalikokona wienerschnitzelille yleensä pidetään 41 numeron lapikkaan kokoa mutta Figlmüllerissä se ylitetään reilusti. Itävallassa yleensäkin saa tosin aika reiluja annoksia. Pihvi on ohkainen eikä ainakaan allekirjoittanut tarvitse sen lisäksi etu- tai jälkiruokia. Figlmülleriin on syytä varata pöytä, itse yritin tehdä sitä parisen viikkoa ennen joulukuista matkaani mutta eipä ollut enää lähelläkään, että olisi ollut vapaata. Ainoa keino sitten oli jonottaa ja yrittää valita sopiva kellonaika vierailulle. Kyseinen kuppila toimii kahdessa eri rakennuksessa samassa korttelissa enkä onnistunut pääsemään ns. pääravintolaan vaan jouduin Bäckerstrassen tiloihin. Kuljin matkani aikana useamman kerran kuppilan ohitse ja joka kerta ovella kiemurteli pitkä jono.
Naurettavan iso wienerschnitzel Figlmüllerissä
Pelkkään ravintolan maineeseen ei pidä luottaa ja oli syytä tehdä tarkistuskäyntejä muuallekin wienerschnitzelin pääkaupungissa. Seuraavana päivänä yritin toiseen legendaariseen wieniläisravintolaan mutta vielä huonommalla menestyksellä, ei ollut lähelläkään että olisin päässyt sisään.
Sen sijaan menin läheiseen Gasthaus Pfudliin ja ikävä sanoa, mutta Figlmüllerin pihvi ei pärjännyt tällekään. Legendaarisemman kuppilan ongelma voi olla se, että asiakkaita on julmetun paljon ja he eivät kertakaikkiaan ehdi toimittaa pihviä suoraan pannulta (tai nämä ilmeisesti uppopaistetaan) tarpeeksi nopeasti asiakkaan nenän alle. Tämähän on oleellisinta ko. eväässä, kuoren pitää olla rapsakka.
Wienin retki taisi kuitenkin ratkaista itse pulman: missä on se maailman paras wienerschnitzel? Edelleenkin ylivoimaisesti parhaan leikkeen olen syönyt Itävallan eteläreunalla Villachin kävelykadun varrella olevassa ravintolassa, Stadtrestaurant zur Post. Eväs oli rapsakka, kuori lehtevä, lisukkeet kohdillaan, tarjoilu erinomaista. Yhtiömme suosittelee.
Tarinoita avarasta maasta 