Good luck Thorong La

Mikael Nieman taannoinen menestyskirja Populaarimusiikkia Vittulanjänkältä alkaa oudosti Nepalista, kuvauksella Thorong-solasta. Paikallisella kielellä paikka on Thorong La, jälkimmäinen sana tarkoittaen solaa. Viime päivinä uutiset ovat kertoneet, kuinka (kirjoitushetkellä) 29 trekkaajaa on menehtynyt maailman kauneimmaksi sanotulla vaellusreitillä. Kun saan juttuni loppuun, Wikipedia puhuu jo 50 uhrista. Tarkka luku selvinnee lähipäivinä.

Ajatukseni palasivat paikoille, joissa vaelsin vuosia sitten. Ainakin silloin tämä vajaa 300 kilometriä pitkä reitti oli varmaankin hienoimpia paikkoja vuorista pitävälle vaeltajalle tällä pallolla. Nyttemmin sinne on rakennettu teitä (jos kohta alkeellisia), jotka tuppaavat pilaamaan paikan kuin paikan Nepalissa. Annapurna Circuit kiertää nimensä mukaisesti Annapurnan vuorimassiivin ympäri ja yleensä se suoritetaan vastapäivään idän puolelta aloittaen. Reitti alkaa hyvinkin alhaalta, viheriöivien riisipeltojen keskeltä. Jyrkiltä rinteiltä putoaa satojen metrien korkuisia vesiputouksia. Annapurnan massiivissa on useita seitsentonnisia vuoria ja kruununa Annapurna I, K2:n ohella vaarallisin kiivettävä kasitonninen vuori.

Riisipeltoja Talin kylän lähistöllä

Riisipeltoja Talin kylän lähistöllä

Matka jatkuu Marsyangdi-joen laaksossa halki kaikkien Aasian kasvillisuusvyöhykkeiden. Korkeuden noustessa hindukulttuuri vaihtuu buddhalaisuuteen.

Riisi vaihtuu ensin maissiin, sitten perunaan. Thorong La:n jälkeen geologisesti alue on Tiibetin ylänköä, kuivaa erämaata. Kuivuus johtuu siitä, että vuoret estävät monsuunisateiden pääsyn ylängölle, englanniksi termi on rain shadow, suomeksi sitä nyt ei oikein viitsi sateenvarjoksikaan sanoa. Mutta ei siellä juuri sada.

Polku on paikoin leveämpi, paikoin maanvyöryt ovat vieneet sen ja yli saa taiteilla kukin miten parhaaksi näkee.

Joku sai myytyä minulle ajatuksen maitohappobakteeria sisältävien pillereiden syömisestä tuolle reissulle. No juu… ensimmäinen kiireellinen yöllinen vessareissu – jolla vessaa ei edes löytynyt – tuli sitten toisena yönä Syangessa, jossa pieni likainen poika valmisti eltaantuneessa rasvassa käristäen illallisen. Muistaakseni matkatoverini söi myös samoja pillereitä ja voi sitä pierukonserton volyymiä kunnes älysimme viimein lopettaa niiden syömisen Manangissa, noin viikon vaelluksen jälkeen. Siihenpä vatsaongelmat loppuivatkin. Älkää syökö. Never. Ever. Maitohappobakteeripillereitä.

Noin viikon käppäilyn jälkeen saavuimme Manangin kylään (n. 3400 metriä), jossa olisi hyvä viettää pari yötä ja parannella vähän akklimatisaatiota ennen siirtymistä korkealle.

JR, Indra Shrestha ja Nabaraj Lama Manangin yläpuolella

JR, Indra Shrestha ja Nabaraj Lama Manangin yläpuolella

Manang ei ole hienolla paikalla. Manang on spektakuläärisellä paikalla, Marsyangdi-joen ylimmäisellä juoksulla. Edessä on Gangapurnan jäätikkö ja saman vuoren huippu, neljä kilometriä kylää korkeammalla. Pienen matkan päässä myös yli seitsentonninen Tilicho, joka yhdistyy kilometrejä pitkällä harjanteella Annapurnan korkeimpaan huippuun. Välipäivänä käymme oppaamme Indran ja kantajamme Nabarajin kanssa vähän ottamassa ohuempaa happea kylän yläpuolella. Samalla käymme yhden munkin munkkiluostarissa ottamassa vastaan siunauksen. Siis luostarissa, jossa on vain yksi munkki. Miten sen nyt sanoisi ymmärrettävästi.

Munkki kaataa käsiini sulaa voita, joka hierotaan tukkaan. Tätähän minä juuri tarvitsinkin, viikko heikosti peseytyneenä… Kaulaani kiedotaan sateenkaaren värinen nauha, jota en tietenkään ota pois ennenkuin Suomessa.

Lopuksi minua lyödään päähän ja hoetaan Good luck Thorong La. Tämä herra on maailmankuulu. Lama Tashi, alias 100 rupee monk. Hän lienee jo poistunut tästä maailmasta.

Niin, ei tainnut nyt menehtyneille trekkaajille enää kukaan toivotella hyvää onnea.

Siirryimme siitä kohti ohuempaa ilmaa parissa päivässä. Thorong La:n alapuolella viimeinen majatalo sijaitsee 4700 metrin korkeudessa.

Thorong High camp lodge

Yövymme vähintäänkin sanottuna vaatimattomasti. Maapohjaisessa suojassa, jonka seinät näyttävät olevan savesta. Aika vilpoisa majatalo oli. Päässäni jyskyttää vähäisen hapen aiheuttama päänsärky, joka yllättäen häipyy kun juon litran vettä yhtä kyytiä.

Seuraavana aamuna jalkani nousevat kevyesti ja ehdin helposti auringon noustessa 5400 metriä korkeaan Thorongin solaan. Toisin kuin Niemen romaanissa, en mene suutelemaan metallia, eikä tarvitse huulia irrottaa lämpimällä keltaisella ruumiineritteellä irti. Tuli sitä lapsena jo kokeiltua ihan riittävästi lumikolan ohjaksissa. Mutta en irroittanut silloinkaan kieltäni kusella.

Yakgava Kang and Thorong La

Huuruinen sola on kahden kuuden ja puolen kilsan korkuisen vuoren välissä. Laskeudumme 1700 metriä alemmas Muktinathin kylään. Vai onko se virallisesti Ranipauwa, kuka näistä ottaa selvän. Muktinath on joka tapauksessa legendaarinen hindujen pyhiinvaelluskohde. Illalla majatalossa kuulemmekin luostarista kantautuvien symbaalien räiskettä.

Käymme toki vierailemassa 108 lähteen temppelillä, joka lienee alueen kuuluisin.

Muktinath

Oppaallamme Indralla on hyvä periaate, ei tippaakaan alkoholia ylämäkeen kävellessä. Alamäessä voi ottaa vähän rennommin. Pidämme pienen fiestan majapaikassamme illalla, paikalla on etupäässä nepalilaisia, yksi opas ja muutamia kantajia. Haen läheisestä kaupasta paikallista omenaviinaa. Taisi tulla useampikin reissu. Lisäksi haemme vähän snacksejä. Pitäähän perunalastuja olla. Perunoiden puutteessa menemme varastoon, jossa on kuivaa lampaan tai vuohen lihaa, ne ovat kuivaneet rapeiksi ja maistuvat vahvasti chilille. Haen lisää omenaviinaa. Ehkä vielä muutaman pullon senkin jälkeen. Paikalliset ryhtyvät laulamaan paikallista hittikappaletta, Resham Phiriritä. Melodia ja sanat ovat hyvin tarttuvia. Oppaamme kertoman mukaan tarinakin vaikuttaa perinteiseltä. Rakastunut mies lentää vuorten yli kotkaksi muuttuneena rakkaansa luokse. Häpeäkseni tunnustan tanssineeni, nepalilaiseen tyyliin. Soolona tietenkin, käsiä pyöritellen ja taivutellen. En oikeasti ollut edes juovuksissa. Ja oikeastaan en edes häpeä.

Aamulla ei ole edes päänsärky. Eteemme avautuu yksi maailman hienoimmista näkymistä.

Dhaulagiri

Dhaulagiri

Dhaulagiri, eräs maailman korkeimmista vuorista, reilu kasitonninen. Alamme laskeutua Kali Gandaki -jokilaaksoon, jota pitkin reittimme loppuosa menisi. Joki laskeutuu Dhaulagirin ja Annapurna I:n välistä, muodostaen maailman syvimmän rotkon, vuorten huipuilta joen pohjalle on korkeuseroa reilusti yli viisi kilometriä.

Ylä-Mustang

Ylä-Mustang

Olemme muinaisen Mustangin kuningaskunnassa, alue näyttää Tiibetiltä, joka on vain kivenheiton päässä.

Saavutamme joen ja alamme kävellä sen kuivaa pohjaa kohti etelää.

Kali Gandaki joki ja Nilgiri

Kali Gandaki joki ja Nilgiri

Matkaamme vielä reilun viikon alaspäin, ilmasto muuttuu leppeämmäksi, perhoset palaavat polun varteen. Näemme paljon paikallista elämää.

Liikenneruuhka

Liikenneruuhka

On alkamassa Nepalin suurin juhla, pari viikkoa kestävä Dashain. Paljolti kasviksia syövät ihmiset syövät silloin lihaa ja sitä varten vuorilta ajetaan vuohia teuraaksi kaupunkeihin. Juutumme liikenneruuhkaan.

Loppupäässä käymme vielä Poon Hillin kukkulalla katsomassa auringonnousua. Dhaulagiri muuttuu kullankeltaiseksi aamun kajossa, Annapurnan massiivi vieressä.

Nabaraj Lama ja Dhaulagiri

Nabaraj Lama ja Dhaulagiri

Kuvaan kantajamme, nuoren herran nimeltä Nabaraj Lama Dhaulagiri taustallaan. Kuvasta näkyy millainen hän on, aina naurava, hyväntuulinen. Kerrassaan hieno miehenalku. Oppaamme Indra opetti häntä iltaisin lukemaan ja kirjoittamaan, yhdessä opetimme hänelle englantia. Nyt hän on jo aikuinen, nuori mies toki edelleen. Olisi kiinnostavaa tietää mitä hänelle kuuluu. Toivon kaikkea hyvää.

Lopulta palaamme Kathmanduun. Indra tarjoaa illallisen kotonaan. Siitäkin voisi kertoa mielenkiintoisia tarinoita mutta jääköön toiseen kertaan, toisille areenoille. Hieman tarjoamastaan paikallisesta ohrapirtelöstä (jolla ei ole mitään tekemistä oluen kanssa) humaltuneena menemme illan kajossa vielä Swayambhunathiin temppelille. Näemme buddhalaisuuden symbolisoivat silmät. Tähän on hyvä lopettaa.

Swayambhunath

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Good luck Thorong La

  1. Matti Sunell sanoo:

    Vaikka katastrofiuutiset huolestuttavat ja pyrkivät nostamaan epäilyksen kansanretkeilijän sydänalaan, kyllä tällaiset lämpimät kertomukset taas sytyttävät innon ja palauttavat uskon siihen, että vuoriretkeily on todennäköisesti maailman hienoin asia. Näin nuorna miesnä kiinnostukseni kohdistuu vielä huippuihin, mutta kypsemmällä iällä aion kyllä kiertää nämä – suhteellisesti – leppoisammat vaellusreitit.

    Ansiokkaasti tuot esille suolistoasiat. Niistä keskusteleminen on hyvin tarpeellista, sillä yllättävän suuri osuus retken päivittäisestä ajatusenergiasta voi kulua kakka-asioiden pohtimiseen, jos ravintoasiat eivät suju – niin kuin eivät yleensä suju – täydellisesti.

    Niemen loistavasta romaanista tehdyssä erinomaisessa elokuvassa mainitsemasi alkukohtaus on mielestäni kuvattu Norjassa Jyykeän vuorilla. Prologin loppuun on tosin leikattu klassinen Dhaulagiri-näkymä Poon Hilliltä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s