Leväluhta

Meni hävettävän pitkä aika pääkaupunkiseudulla ennen kuin täytin kansalaisvelvollisuuteni ja menin tutustumaan Kansallismuseoon. Eihän se toki mikään British Museum ole enkä mennyt sinne katsellakseni Anne Pohtamon vaatteita (kuten nykyään kuulemma voisi tehdä). Vitriinissä näin kokoelman ruosteenpunaisia luita, jotka olivat peräisin rautakautisesta suohaudasta eteläiseltä Pohjanmaalta. Olin toki kuullut Leväluhdasta aiemminkin. Paikka vaikutti kiinnostavalta. Mietin mitä nämä kallot olivat nähneet, mitä luut voisivat kertoa.

Luonnollisena syy-seuraussuhteena tästä kaikesta on, että synkeänä kevätaamuna (onko sellaisiakin???) käännyn räjähtäneen patruunatehtaan varjossa elävän pitäjän kohdalla Isokyrön suuntaan.

Paikan nimetkin olivat vähintäänkin raamatullisia näillä seuduin. Tiesin jo aiemmilta käynneiltä, että näillä lakeuksilla ei pilkata Jumalaa. Jumalauta.

Kovin tunnettu Leväluhta ei ole. Haastattelin kerran Isokyröstä kotoisin olevaa kaveriani, joka sanoi tietävänsä paikan, mutta ei ollut koskaan käynyt siellä.

Tunnelmaan täydellisesti sopien kuuntelin auton äänentoistolaitteista Nick Caven ja Kylli-tädin kappaletta ensinmainitun Murder Ballads -levyltä lähestyessäni kohdetta avarien lakeuksien lävitse.

Pysäköin autoni lähes huomaamattomalle kahden auton kokoiselle parkkipaikalle naapurissa olevien koirien haukkuessa luultavasti kevään ainoaa turistia. Kävelen lakeuden keskellä kuin saarena olevan metsikön halki. Metsikön reunassa epäröin hetken minne pitäisi mennä.

Synkeän aamun koleassa tuulessa näen punaisen aidan rajaaman pienen alueen. Mustien korppien parvi raakkuu yläpuolella. Odottavatko ne lisää nokittavaa?

Soisen lähteen haudasta on löydetty osapuilleen sadan ihmisen, etupäässä naisten tai lasten luurangot. Hevosen ja naudan luita, hopea- ja pronssikoruja Rooman valtakunnan ajoilta. Vallitseva hautaustapa on ollut polttohautaus mutta näitä ihmisiä ei ole poltettu, kyse on jostain erityisestä. Jotkut puhuvat uhrilähteestä. Taruston mukaan lapsia on ”viety suolle”. Kalevala puhuu ”urosten upottamisesta”. Luut on ajoitettu 300-800 luvulle jkr. Eri teorioiden mukaan haudatut olisivat olleet gootteja tai Krimillä ja Bysantissa vaikuttaneita heruleita, taistelijakansaa. Jotenkin ei tunnu vieraalta ajatukselta Lakeudella…

Viimeisin teoria viittaa suomalais-ugrilaiseen perimään mutta siltikin haudan käyttötapa on arvoitus. Ihmettelen kuinka suuren kuusen rajaamaan hyvin pieneen lähteeseen on saatu mahtumaan niin paljon vainajia. Vesi on ruosteenpunaista, joka selittää vitriinissä näkemäni luiden värin. Vieressä on toinen, vielä pienempi lähde, johon on upotettu pystyyn heinäseipäitä estämään harha-askeleet. Ettei tulisi enempää muinaismuistoja.

Mitä kaikkea tämä paikka voisikaan kertoa.