Diario, diario, diario

Istumme kahvilla hotellimme lähellä, aivan Avenida de Mayon ja Avenida de 9 Julion kulmassa Cafe Guyanassa. Guyana… sopiva jatkumo edelliselle matkallemme. Cortadon ystäville tätä paikkaa voi todellakin suositella – ja minustakin tuli cortadon ystävä täällä. Istuisimme tässä kahvilassa vielä useasti niinä päivinä, jotka vietimme Buenos Airesissa. Vieressä oli lehtikioski, josta tasaisin väliajoin kantautui vaimea korina: diario, diario, diario. Todellakin – korina. Lehtikioskissa myyvän herran ääni jäi lähtemättömänä mieleemme, toistelimme matkan aikana sitä mantran tavoin tavoitellen samaa soundia. Sellaista viski-aguardiente-pisco-rommi-ties mitä bassoa ei voi saada kuin armottomalla harjoittelulla, joka tulisi Suomen viinakaupan hinnoilla mittaamattoman arvokkaaksi. The voice – valitettavasti emme saaneet sitä tallennettua mutta sain sentään kuvattua herran työssään.

El señor diario, Buenos Aires

El señor diario, Buenos Aires

En voi sanoa olevani Buenos Airesin asiantuntija, aika ei kerrassaan riittänyt tämän maailman kahdenkymmenen suuren kaupungin joukossa olevan kylän nielaisemiseksi. Wikipedian mukaan asukkaita olisi noin 13 miljoonaa. Ilmasta katsoen kaupunki oli laaja, korkeita rakennuksia on vain vähän. No, kaikki on suhteellista toki.

Don't cry for me Argentina

Don’t cry for me Argentina

Kahta asiaa täällä ei voi välttää. Legenda Evita Peron tulee vastaan tämän tästä. Ristiriitainenkin legenda historiaa paremmin tuntevien mielestä. Aika ei valitettavasti riittänyt vierailuun Recoletan hautausmaalle, jossa hänen hautansa sijaitsee.

Buenos Aires ja graffitti

Buenos Aires ja graffitti

Vielä vaikeammin vältettävä on tango. Kotikahvilamme, joksi kehtaan Guyanaa jo kutsua, lauantai-iltaan kuului tangoshow. Se alkoi lupaavasti haitarin ja viulun tiukalla kompilla. Odottelimme vain milloin ruvetaan ottamaan tango-videota kun alkaa paras osuus. Lavalle tuli kuitenkin joku entiseltä E-liikkeen myyjältä näyttävä rouvashenkilö – ei siinä sinänsä mitään – mutta kun hän alkoi kirkumaan jotain tangontapaista aivan liian suurella volyymillä, niin pakko oli poistua paikalta. Ei sitä olisi kestänyt Kuusamon sudetkaan eikä Someron R-kioskin myyjä.

Avenida de Mayo

Avenida de Mayo

Toki keskusta tuli katsottua. Pakollinen Avenida de Mayo ja Plaza de Mayo, jossa osoitetaan mieltä milloin mistäkin. Vakituisesti muistetaan sotaa Las Malvinas (Falkland) -saarista ja sitten on vielä vakituisempi kadonneiden äitien kulkue – tai vakituinen vuodesta 1977 alkaen. Presidentin palatsi, Casa Rosada on aukion toisella laidalla ja kaduilla on panssariesteitä tiukempia tilanteita varten. Telttaleiriä siellä piti nytkin ties ketkä.

Television uutisten mukaan saimme osallistua Buenos Airesin kaikkien aikojen kuumimpaan päivään. Asteita oli alle neljäkymmentä mutta televisio hehkutti 47,6 asteen lukemia kosteus ja ties mikä huomioon ottaen. Eipä siinä kelissä tosiaan viitsinyt kovin paljoa kävellä, joten vastoin kaikkia tapojani osallistuin kaupunkikiertoajeluun bussilla. Tottakai jouduimme avotaivaan alle bussin katolle kun alhaalla olisi ollut ilmastointi. Otin sitten typerää videota Bocan kaupunginosassa, reittihän menisi legendaarisen Boca Juniors -jalkapallojoukkueen kotistadionin ohitse. Diego Maradona, ehkä olette kuulleet. Ohessa video bussimatkalta – videon kuvaaminen päättyy äkkiä ja yllättäen.

Video valitettavasti päättyi jo aiemminkin täällä kuultuun kiroukseen. Niin – joku sitten heitti päälleni ilmapallon, jonka toivon olleen täytetty vedellä. Elokuvahistoria ei tainnut kyllä menettää mitään tuon videon osalta, eli sikäli heittäjän mielipiteen kanssa ei voi kovin paljoa olla eri mieltä.

Caminito

Caminito

Hyppäsimme (yksi porukasta klenkkasi…) bussista vanhan sataman tienoilla Bocassa. Paikan nimi oli Caminito, kuulemma tangon syntymäsija, talon seinässä Carlos Gardelin reliefi. Se alkuperäinen tangokuningas. Alueen talot ovat kirkkaasti väritettyjä parhaaseen etelä-amerikkalaiseen tapaan. Turistirysä toki nykyään, täynnä ravintoloita ja jokaisessa niissä jonkinlainen non-stop tango show. Kadunkulmissa oli mahdollisuus otattaa itsestään kuva tangoasennossa asiaankuuluvasti pukeutuneen henkilön kanssa. Kukaan meistä ei toki viitsinyt siihen osallistua mutta seurasimme vierestä kuinka turisteilta viedään rahat. Välillä tangohenkilöt pitivät taukoa. Miehille laitettiin siis hattu päähän, siksi kuvassa sekin.

Tangohenkilöiden taukohetki

Tangohenkilöiden taukohetki

Valitsemme lounaspaikkamme Caminiton pääkadun varrelta. Empanadat olivat kätevä lounas ja tulivat tutuiksi usein matkan aikana. Samalla saimme nauttia kuppilan omasta tango showsta.

Paljon jäi näkemättä. Mahdollisella seuraavalla käynnillä on pakko vierailla Palermon kaupunginosassa, jos ei nyt muuta niin ainakin syömässä, mutta paikka lienee kiintoisa. Ja jos mahdollinen lukija vierailee Buenos Airesissa edes hetkenkin niin mene Guyana-kahvilaan ottamaan cortado ja nauti lehtikioskin korinabassosta: diario, diario, diario!

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s