Magellan

Kymmenen tunnin bussimatkaa Ushuaiasta Punta Arenasiin tulikin jo kommentoitua matkan päältä. Matkalla poistuttiin Argentiinasta ja saavuttiin Chileen. Rajamuodollisuudet Etelä-Amerikassa on aina hieman kuin tokaisu elämästä ja suklaarasiasta eräässä tunnetussa elokuvassa: ikinä et tiedä mitä seuraavaksi saat. Luulisi, että rajoja ei kovin usein tarvitsisi ylittää mutta tälläkin reissulla ennätyspäivään sisältyi kahdeksan rajanylitystä, joka tuloa tai lähtöä, siis päivässä. Mutta se tapahtui toki pohjoisempana reissun loppupäässä. Chilen rajalla värjöteltiin jäätävässä tuulessa reilun tunnin verran hieman epätietoisina mitä pitäisi tehdä kun bussinatsi ei viitsinyt kertoa proseduureja.

Muuten mieleenpainuva matka oli siis hieman raskas ja kun viimein saavuimme Magellanin salmen rantaan, tähän legendaariseen paikkaan ei oikein jaksanut enää suhtautua sanoisinko mitenkään intohimoisen kiinnostuksen vallassa. Onhan koko merireitti sentään täynnä tutkimusmatkailun historiaa, nimetty löytäjänsä mukaan ja moni muukin entisajan löytöretkeilijä on siellä kulkenut. Muistona on siellä täällä pitkin rantoja ja merenpohjia olevia uponneita laivanraatoja.

Pacheco-bussiyhtiö lemppasi meidät tylysti rannalle asvalttiselle kääntöpaikalle. Odottelimme hetken pienen kulkupelimme saapumista ja kävelimme sitten lauttaan.

Lyhyen lauttamatkan jälkeen saavuimme edelleenkin hyytävässä tuulessa Patagonian puolelle, josta matka jatkui vielä tovin Punta Arenasiin.

Tampere on kaukana ja siellä sanotaan moro

Tampere on kaukana ja siellä sanotaan moro

Punta Arenas toimii porttina etelämantereelle, lennot sinne tulevat ja lähtevät täältä. Jonkin verran kaupungista siis tiesin kun on tullut seurattua naparetkeilyyn ja muuhun eteläisimpään mantereeseen liittyvistä aktiviteeteistä kertovia blogeja ja uutisia. Onhan se jokseenkin ankea kaupunki ensi näkemältä. Ja luultavasti myös toiselta näkemältä, jos sinne joskus vielä eksyn. Jos niin käy, matka tulee liittymään etelämantereeseen ja/tai Etelä-Georgian saaristoon.

Näin muutaman viikon jälkeen muisto ankeudesta on kuitenkin vaihtunut jonkinlaiseen mielenkiintoon, piti tuokin paikka nähdä.

Retkitoverin kanssa tutustuimme kaupunkiin. Keskusta ei ole laaja ja kyllä sen muutamassa tunnissa käveli läpi. Siihen sisältyi myös mutka katsomaan vanhinta nelimastoista – jollakin lisämääreellä määriteltyä alusta, jota en laivoja tuntemattomana osaa englannista suomentaa – County of Peebles -aluksen raatoa, joka makaa armeijan satamassa aallonmurtajana.

County of Peebles - kalleimmat merimailit jo seilattu

County of Peebles – kalleimmat merimailit jo seilattu

Rumankaunista.

Kaupungin keskusaukiolla, olisiko se nyt tyypilliseen etelä-amerikkalaiseen tapaan nimeltään Plaza de Armas, on se pakollinen nähtävyys, Ferdinand Magellanin patsas. Patsaaseen kuuluu isojalkainen hahmo, jonka varvas on suudeltu hiotun kirkkaaksi. Kuulemma tuo hyvää onnea ja hyvät säät salmen läpipurjehdukseen. Itse kun en purjehtinut niin jätin pussailut väliin. En omista jalkafetissiä. Iso jalka viittaa Patagoniaan, isojalkojen maahan, millä nimellä paikallista alkuperäisväestöä on aikoinaan kutsuttu.

Varpaan kiillotus menossa

Varpaan kiillotus menossa

Lähtöpäivän aamu on kaunis, vielä muutama kuva valitettavan harvasta värikkäästä chileläistalosta.

Kauniimpi puoli Punta Arenasista

Kauniimpi puoli Punta Arenasista

Mitä syvästä etelästä sitten jäi mieleen? Olen aina halunnut sinne, äärettömän äärelle ja maailman reunalle. Jäljelle jää toki etelämanner ja muitakin kaukaisia paikkoja mutta onhan tässä nyt yksi reuna sitten nähty. Joissakin asioissa kun on nähnyt sen kaikkein äärettömimmän, jota haluaisi, vaikkapa saatanallisesti, eikä sitä mukaansa saa, jäljelle jää tyhjä olo kun tietää ettei mitään suurempaa ole. Ja miksi tyytyä vähempäänkään, yritä siinä sitten sen jälkeen motivoitua yhtään mihinkään. Paikat eivät toki ole sellaisia, sinnehän voi aina palata jos mieli tekee. Mutta olisi elämässä toki muutakin. Ei nämä erikoisemmatkaan paikat enää vaan tunnu siltä miltä joskus aiemmin. Mutta paremman puutteessa varmaan tätä reissaamistakin pitää vielä jatkaa.

Päällimmäiseksi mieleen jäi kyllä tuuli. Tiesihän sen etukäteen mutta siltikin. Voisin kuvitella, että pitempään Patagoniassa oleskelevalle se alkaisi jo käydä mielen päälle. Millainen se tuuli sitten oli – vaikea sitä on välittää edes videolla mutta ohessa pieni pätkä Los Glaciaresin kansallispuistosta Lago Cerro Torren yläpuolella olevalta jäätikön moreeniharjanteelta, tämän reissun korkeimmalta kohdalta. Tosin seuraavana päivänä Fitz Royn polulla tuuli vielä kovemmin, puuskissa se kuulosti lähinnä tavarajunalta.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Magellan

  1. Timon sanoo:

    Ainahan voit siirtyä tavanomaisiin turistirysiin jos ei nämä erikoissemat paikat enää säväytä. Ota seuraavaksi matkatavoitteeksi paikat joita olet koittanut aina vältää ja pyri etsimään sieltä se juttu joka sinne ihmisiä tai sinua vetää. Hieno tarina jälleen kerran, kiitos! Itse haaveilen samalaisista reissuista mutta taitaa jäädä haaveeksi….tai sitten kun saa velat kuitattua 😉 Konsultin sanoja lainatakseni astu rohkeasti epämukavuusalueelle ja ota parin viikon matka vaikka Ibizalle ja etsi sieltä se juttu mikä ei ärsytä tai miksi sinne kannattaa mennä toisenkin kerran.

    • avaramaa sanoo:

      Useimmissa paikoissa on jotain hyvää, Ibizaltakin voisi jotakin löytyä. Vastakohtana olisi ennemminkin vaikkapa viikko Somerolla, päivittäisenä käyntipaikkana paikallinen R-kioski. Mutta siinäkin olosuhteet ratkaisevat, jossakin tilanteessa sekin voisi olla hyvä juttu.

      • Juliet sanoo:

        Mitä hyvää voisi olla reissussa Someron ärrälle? Mutta varmaan olet oikeassa, Ibizaltakin voisi jotain kivaa löytyä. Minäkin kannatan elämässä epämukavuusalueelle siirtymistä, ainakin kokeiluna. Vaatinee rohkeutta ja sopivasti hulluutta.

        • avaramaa sanoo:

          Someron ärrällä olisi pakko keskittyä olennaiseen eikä pelkkiin kauniisiin maisemiin. Mutta kuka piru siellä pelkkien somerolaisten kanssa viitsisi olla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s