Pingviinin ylösnousemus

Joissakin piireissä on kuulemma pohdittu, pääseekö pingviini ylös jos se kaatuu – ja jos pääsee, kuinka se tapahtuu. No, sanomattakin on selvää, että kyllähän niiden täytyy ylös päästä, koska muuten joka paikassa lojuisi kuolleita pingviinejä. Vai onko blogin mahdollinen lukija muka joskus nähnyt kasoittain henkitoreisia pingviinejä maassa makaamassa?

Asia vaati selvityksen. Tutkimusryhmämme matkusti sitä varten etelä-Amerikkaan, maailman eteläisimpään kaupunkiin Ushuaiaan, Argentiinan Tulimaahan.

Havaintoretkessä oli tietysti riskinsä. Mitä jos yksikään pingviini ei satu töpsähtämään nokalleen kun olemme paikalla? Jos kampitan pingviinin, niin asia tietysti selviäisi. Toisaalta, haluaisinko profiloitua maailmanlaajuisen kuuluisuuden kera ”valkonaamana, joka kampitti viattoman ja söpön pikku pingviinin”? Paikallislehdissä otsikot alkaisivat ”Un rostro pálido trató de matar a un pingüino!” Valkonaama yritti tappaa pingviinin! Olisin kuuluisa kuten se suomalainen turisti, joka kävi irrottamassa Pääsiäissaarilla palan moai-patsaan korvasta. Kamoon, viisimetrinen kivipatsas, ”pala irtosi vahingossa”! Pingviinin kamppaaminen jätettäneen siis pois laskuista.

Odottelimme kyytiä Estancia Harbertonin -tilalle Ushuaian rantakadulla kalseassa säässä ja vesisateessa. Noin yhdeksänkymmentä kilometriä itään taitettiin Piratoursin maastokuorma-autoon rakennetulla bussintapaisella kulkuneuvolla. Viimeiset vesipisarat tulivat kun saavuimme perille tilalle. Rannassa odotti vene, joka roudasi porukkamme pienen matkan päähän Beagle-kanaalin keskelle pienelle saarelle, jossa olisi Magellanin pingviinien yhdyskunta. Paikalla oli myös jokunen kuningaspingviini, joka on kooltaan suurempi.

Taivaat aukenivat kun rantauduimme saarelle ja sää muuttui todennäköisesti parhaaksi mahdolliseksi. Oliko siellä pingviinejä? No todellakin oli. Ja huomasin välittömasti, että mitään tarvetta viattomien lintuparkojen kamppaamiseen ei ollut, kyllä ne töpsähtelivät nokalleen ja kaikkiin muihinkin mahdollisiin asentoihin ihan vähän väliä.

Kaatunut

Kaatunut

Paikalla oli myos petolintuja, jotka epäilemättä kyttäsivät ravinnokseen pingviinin poikasia. No kuinka ne sitten pääsevät ylös kun kaatuvat? Ihan helposti. Ponnistavat vaan ilmeisen vahvoilla alaraajoillaan ja käyttävät siipiään (vai sanotaanko niitä eviksi, en tiedä, ei kai) vielä apuna jos on tarvis. Ja kyllä ne pystyvät liikkumaan myös vatsallaan hyvin liukkaasti kun on kinaa naapurin kanssa, silloin linnut käyttävät yläraajojaan eli niitä siipiä apuna.

Pingviinit katsovat Tierra del Fuegon vuoria

Pingviinit katsovat Tierra del Fuegon vuoria

Oli kyllä hieno päivä, hieno paikka.

(Tämä on muuten ensimmäinen kerta blogini historiassa, jossa artikkelin aiheen ja otsikon on keksinyt joku muu – eli tämä on tavallaan tilaustyö vaikka ehkä ilman varsinaista toimeksiantoa. Kiitokset ja terveiset sinne minne ne kuuluu…)

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s