Märket

Kansainvälistä majakkaviikonloppua piti tietenkin viettää asiaankuuluvasti käymällä Suomen läntisimmässä paikassa, Märketin majakalla. Lyöttäydyin matkailuhörhöjen järjestämälle reissulle mukaan. Voinen käyttää kyseistä nimitystä, koska kuulun itsekin kyseiseen maita, maakuntia ja paikkoja keräilevään porukkaan. Yhdeksi pisteeksi riittää maa, autonominen alue tai muuten vaan erikoinen paikka – Suomessa maapisteen lisäksi lasketaan Lapin saamenkielinen alue, Ahvenanmaa ja lisäksi Märketin luoto, jonka Suomi jakaa Ruotsin kanssa kahtia. Matkailuhörhöjen lisäksi myös radioamatöörit laskevat Märketin omaksi maakseen ja hekin saavat siitä niinsanotusti bongen.

Käringsundin satama

Käringsundin satama

Piti siis hankkiutua Ahvenanmaalle, jonka länsireunalta, Käringsundin satamasta joukkomme kuskattaisiin entisellä luotsiveneellä Ahvenanmaan ja Ruotsin väliselle merelle, joka on käytännössä tällä seuduin ainoa hieman suurempi avoin merialue. Alkuperäinen suunnitelma veneilylle oli lauantai mutta siitä jouduttiin luopumaan huonon sään takia. Luodolle pääsy ei ole siis aivan itsestäänselvyys, mukana joukossamme oli henkilö, joka nyt vasta kolmannella yrittämällään onnistui pääsemään perille. Sunnuntaiaamu valkeni tyynenä ja pilvettömänä, joten pääsimme silloin viimein matkaan.

Keskellä merta jouduimme yhtäkkiä sumuun, joka saattoi meidät perille. Luodolla meitä odottivat Suomen majakkaseuran vapaaehtoiset, jotka tulevat tänne viikoksi kerrallaan kunnostamaan vuonna 1885 rakennettua majakkaa. Majakkaseuralaiset muistivat meitä myös viikkoraportissaan, jossa on nähtävillä vastakuva saapumisestamme yllä olevassa videossa. Saimme heiltä ystävällisen opastuksen luodolle ja itse majakalle.

Luotsivene Märketin rannassa

Luotsivene Märketin rannassa

Luoto on siis pieni, pituutta reilut 300 metriä ja leveyttä osapuilleen alle puolet siitä. Suomen ja Ruotsin raja mutkittelee saarella erikoisella tavalla. Huomattiin nimittäin, että majakka olikin rakennettu naapurin puolelle. Eihän sitä nyt hyvää majakkaa svedupelleille rakenneta. Riita pistettiin halki ja kummallekin mitattiin yhtä suuri osa näistä hioutuneista ja osittain sammaleen peittämistä kallioista. Ettei tulisi kuninkaalle paha mieli. Ja ehkä mokoman kiven takia ei olisi kovin suurta sotaakaan kannattanut ruveta pystyttämään.

Valtakunnan raja

Valtakunnan raja

Luodolla on siis majakka, lisäksi varmaankin sangen ankarilta luonnonoloilta suojaava muuri sekä muutama muu rakennus. Muista rakennuksista voisi mainita Lilla Märketin, joka on aiemmin toiminut saaren ainoana käymälänä. Siellä käynnin jälkeen on kirjaimellisesti tuloksena ollut tuulen huuhtoma perse (pardon my French mutta asiaa ei voi muuten ilmaista kun reikä oli suoraan mereen ainakin niinä tuulisempina päivinä).

Lilla Märket

Lilla Märket

Meille esitellään majakan sisäosat – niin ja tietenkin se torni, jossa on valo. Portaat sinne ovat hyvin ahtaat eikä huipulla olevasta luukusta kannata anonyymien laihduttajien kunniajäsenen edes yrittää lävitse.

Tornitasanteen kulkuaukko

Tornitasanteen kulkuaukko

Huipulta näkee mutkittelevan rajalinjan ja koko luodon lintuperspektiivistä.

Märketin länsiosa

Märketin länsiosa

Ruotsin puoleisen rannan lähikivikoissa pulpahtaa välillä pintaan hylje. Nautin maisemasta mutta joudun antamaan tilaa muillekin, tornin laella saa olla vain muutama henkilö kerrallaan. Peruutan portaat alas, ne ovat siis lopussa hyvin jyrkät ja ahtaat. Majakan sisällä on mielenkiintoisia esineitä menneiltä ajoilta. Täällä on joskus valmistauduttu muuhunkin kuin laivojen luotsaamiseen.

Combat meal, New Orleans

Combat meal, New Orleans

Voisi olla vähintäänkin mielenkiintoista selvittää kuinka Yhdysvaltain armeijan muonapakkaukset ovat löytäneet tiensä tälle tuulenpieksämälle luodolle Ahvenanmerelle.

Työmiehen merkki

Työmiehen merkki

Tulen ulos majakkarakennuksesta ja sillä välin taivaat ovat auenneet. Sininen taivas ja auringonpaiste kruunaavat käynnin. Kierrän luodon huolellisesti, jokaisen poukaman ja meren jättämän altaan. Nyt ei ole kiire mutta on epätodennäköistä, että enää koskaan palaan tänne.

Virallinen Märket-kuva

Virallinen Märket-kuva

Luodon Suomen puoleisella reunalla on muutama allas ja kiven peittää kellertävä ohut sammal. Tyynenäkin päivänä tuuli pitää ääntä, maisema on avara ja hyvin karu. Olin yllättynyt kuinka pieni luoto on. Kuten näistä jutuista aiemmin lienee käynyt ilmi, pidän avarista paikoista ja maisemista – joita täällä on siis yllin kyllin – mutta sisämaan kasvattina en ole sinut meren kanssa. Koen sen ennemminkin uhkaksi kuin mahdollisuudeksi enkä voi olla täysin levollinen tässä avaruudessa. Mutta Märket on pakollinen käyntikohde sille, joka haluaa nähdä kaiken oleellisen Suomessa.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta artikkeliin: Märket

  1. Annika sanoo:

    Kaiken oleellisen Suomesta? 🙂 Tämä matkailuhörhö on siis ollut oleellisten äärellä. Hörhölinkki oli pikkuisen väärä. Ehkä sittenkin kannattaisi linkittää Maailmanmatkaajien omalle sivulle?

    • avaramaa sanoo:

      Me kaikki olimme oleellisen äärellä. Linkitin globaalihörhöjen sivulle, joka minulle on toistaiseksi tutumpi. Pitäisi varmaan aktivoitua kotimaahörhöilyyn enemmän mutta kun täällä on nyt osapuilleen kaikki nähty. Onneksi se vuokrattu saari Pietarin edustalta poistui listalta. Ei tarvitse soutuveneisiin turvautua.

      • Annika sanoo:

        Ahaa, puhuimme eri hörhösivusta. Mistään Suomi-sivusta en tiedäkään. Ajattelin Maailmanmatkaajia, reissun järjestänyttä hörhöklubia.

        • avaramaa sanoo:

          Ymmärsin kyllä, että tarkoitit Maailmanmatkaajien klubia, jonka henkilöt hienosti organisoivat tämän retken. Märketissä mukana olleet taisivat melkolailla kaikki olla myös MTP:n sivustolla jäseninä, jotkut vieläpä hyvin korkeilla pistemäärillä, joten pistebongaus lienee heillekin yksi matkailun aspekteista kuten allekirjoittaneellekin. Tosin henk.kohtaisesti olin liikkeellä jo ennen kuin olin ko. sivustosta kuullutkaan, mutta pakko tunnustaa, että kyllä se hieman on viime aikoina myös ohjannut retkieni suuntaa.

          Jostakinpäin blogiasi taisin lukea (noin vapaasti lainattuna), että sinua eivät pisteet motivoisi niinkään kuin matka itse ja uusien paikkojen näkeminen – joten reissaamisesi on varmaan enemmän ”terveellä” pohjalla kuin ihan pelkällä pistebongarilla. Mutta sinunkin tavallasi ne pinnat karttuu kuin vahingossa – ja molempi parempi.

          Tuskinpa olisi ilman MTP-sivustoa tullut selvitetyksi missä on mm. Llivia, Maltan ritarikunta tai että olisin ajellut aamuruuhkassa Geneveen bongaamaan ITU:n pääkonttorin – joten hyvä tekosyy käydä mielenkiintoisissa paikoissa.

          Toivottavasti kukaan ei pahastu tuosta hörhö-termistä, käytin sitä ihan hyvässä mielessä ja tosiaan lasken itseni samaan kategoriaan.

        • Annika sanoo:

          Hörhö on ihan hyvä nimitys. 🙂
          Jep, bongari en ole. Ennen Maailmanmatkaajiin mukaan kutsumista en ollut mistään pistesysteemeistä edes kuullut. Toki olen sen jälkeen pisteitä laskenut, uteliaisuudesta, mutta yhtäkään matkaani ne eivät ole ohjanneet. Olen erilainen hörhö. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s