Viidestoista yö

Vaikka minulla onkin edessä kiertueeni viimeinen – neljästoista yö, en malta olla käyttämättä hyvää otsikkoa. Pohjois-Espanjassa, etelä-Ranskassa sekä Andorrassa olen tuskaillut myöhäisen illallisen alkamisaikoja. Normina Espanjassa on, että ravintolat aukeavat dinneriä varten kahdeksalta – mutta voi sitä joka heti silloin on ovenrivassa. Asturiasin provinssissa (vai mitä ne nyt Espanjassa on) Ribadesellan pikkukaupungissa kuppilat aukesivat vasta puoli yhdeksältä. Minä tietysti kärppänä paikalla. Ovella oleva paikan hovintapainen poltti välinpitämättömänä tupakkia ja pääsin sisälle. Yksi tarjoilija kohdisti kaiken huomionsa yhteen ainoaan asiakkaaseensa. Hovia mallaava herra lopetti tupakinpolton puoli kymmeneltä, jolloin kuin salaman iskusta paikka alkoi täyttyä. Itse olin jo lopettelemassa ja saatoin vain ihmetellä kuinka tähän aikaan ruvetaan suunnittelemaan kolmen ruokalajin illallista viineineen.

Ranskassa sentään vähän helpotti, puoli kahdeksaan. Mutta silloin toisaalta illan valo oli parhaimmillaan valon vangitsemisyrityksiä varten.

Barcelonassa oikaisen ahdistavan täydeltä La Ramblalta kohti goottilaiskortteleita ja Placa Reialia, jonka ravintolahelvetistä löydän jo kuudelta asiakkaita sisään ottavan ravintolan. Paikan nimeksi on annettu käsittämätön frangelskan sekasotku Les Quinze Nitz, jonka voisi hyvällä tahdolla suomentaa sanoin: viidestoista yö. Täälläkin ilmeisesti Juice-vainaan parhaita biisejä on kuunneltu.

Tilaan alkuunsa carpaccion ja se tuleekin nopsaan melkolailla oikeaoppisesti. On rucolaa sekä balsamicoa. Joku minua sivistyneempi on kuulemma luullut salaatissa olevaa balsamicoa suklaakastikkeeksi ja ihmetellyt kuinka hyvin se salaattiinkin sopii. Lisään hieman oliiviöljyä ja jään kaipaamaan ripausta mustapippuria.

Pääruoaksi tilaan hampurilaisen. Näissä paremman väen paikoissa, joissa hampurilaisen voi tilata istualtaan, voi usein valita myös kypsyyasteen. Medium plus se olkoon. Olen jo tilannut Vino Blancon alueelta kotoisin olevaa viiniä nimeltä ”De La Casa”. Rypälelajikkeen voisi vapaasti suomentaa: ”puoli litraa”. Yleensä toki liharuokien kanssa punaviini on paikallaan mutta mielestäni juuri tämän De La Casan valkoviinin aromikkuus sopii vienosti maustetun hampurilaisen kanssa.

Naapuripöydässä oleva herra on myös tilannut samaa rypälelajiketta, hänen viininsä on tosin Vino Tinton alueelta. Herra on hörppinyt omansa jo pääruoan tullessa ja hän tilaa toisen samanlaisen satsin ja kaataa näön vuoksi hieman rouvalleenkin, joka tähän saakka oli juonut pelkkää kivennäisvettä.

En ole erityisemmin ymmärtänyt sitä hypeä, joka Barcelonan kohdalla on. Se kun on niiiin hieno kaupunki. Ahdistavan Ramblan ohella näistä kortteleista tosin löytyy joitakin mukavampiakin katuja, joilla tuntuu olevan jotakin henkeä. Löydän itselleni uuden Ramblan suuntaisen pienen kadun. Ehkä annan hieman periksi skeptisyydessäni, kaikki ei ole pelkkää Ramblaa.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s