Goodbye God, I’m going to Bodie

Heräsin aamulla siinä pienemmässä pelikaupungissa, Renossa, Nevadassa. Olin hävinnyt muutaman dollarin Cal Neva -kasinolla (siinä, jossa ’Old blue eye’ Frankiella oli sormensa pelissä). Voin sen myöntää, toisinkuin ne jotka kavereille lähetetyissä postikorteissa väittävät ”tyhjentäneensä kasinon”. Kyllä siinä kävi ihan toisinpäin. Jokunen vuosi aiemmin pidin toki huolen, että kävelin pystyssäpäin keskiovesta Monte Carlon kasinolta voittajana. Saldo oli siinä vaiheessa tasan plus yksi frangi, joten oli aika poistua.

Katselin kartalta reittiä Yosemiteen, kävisin bongaamassa Mono Laken Lee Viningin kulmilla ja sitten kolmetonnisen Tioga-solan kautta pelipaikoille. Kartalla näkyi kirpunpaskan kokoinen piste sivutien päässä Nevadan autiomaassa, ja vieressä teksti: Bodie (ghost town). Sinne siis.

Poikkesin Highway 395:ltä hieman vuorille, katsastin ”aidon” lännenkaupungin Virginia Cityn ja sitten Carson Cityn kautta takaisin pääreitille. Jossakin ennen Bridgeportia ajoin auringon polttamaa kanjonia pitkin kitukasvuisten pensaiden reunustamaan valtatietä ja kun radiosta kuului Blackfootin Highway Song, tunsin hetken aikaa olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Oikealla puolella oli Sierra Nevadan vuoristo ja ajoin lännen elokuvien avaraan maisemaan.

Käännyin tielle kohti Bodieta. Asfalttitie muuttui pian kuoppaiseksi hiekkatieksi. Hiljensin vauhtia mutta olin rikkonut vuokra-autoja ennenkin pohjois-Amerikassa, joten pidin reipasta vauhtia silti. Kohde oli melkein 2600 metrin korkeudessa ja ilmasto oli todella rankka. Kuumana kesäpäivänä jouduin suojautumaan auringon poltteelta mutta voin kuvitella, että talvella täällä olisi kylmää.

Bodie perustettiin kultaryntäyksen aikoihin vuonna 1859 ja parhaimmillaan siellä oli kymmenen tuhatta asukasta. Paikallista sanomalehteä toimitettiin, oli punaisten lyhtyjen alue, pääkadulla 65 saluunaa (aivan oikein: kuusikymmentäviisi, thirst things first…) , murhia tapahtui tämän tästä. Oli jopa Chinatown ja opium-kauppiaita.

Kulta ehtyi ja jo vuonna 1915 kaupungista käytettiin ensi kerran nimitystä ”aavekaupunki”. 1930-luvulla Bodie tuhoutui osittain tulipalon vuoksi ja viimeisetkin asukkaat poistuivat lopulta. Nyt jäljellä on auton raatoja ja kallellaan olevia rakennuksia. Joistakin on lähdetty niin, että pölyyntyneet astia ovat vielä jäljellä.

Kuljen saluunan läpi ja näen astiat paikoillaan, kuin ne olisi hetki sitten siihen jätetty. Onko nämä jätetty tähän juuri näin, vailla päämäärää vai onko kaikki vaan loppunut yhtäkkiä. Olen ainakin löytänyt oikean villin lännen kaupungin.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Goodbye God, I’m going to Bodie

  1. Mikko sanoo:

    ”Sisustuskuvat” kuin Tsernobylista, josta myös lähdettiin pikaisesti karkuun. Tosin syyhän tiedetään…hienot kuvat!

  2. Hannu sanoo:

    Nää jos mitkä KIINNOSTAA….

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s