Vienan Karjalassa, muinaisilla Kalevalan laulumailla on ystävällisten koirien kylä, Jyskyjärvi. Kosteankylmänä syyskuun aamuna kylänraitilla ajaa harvoin jokunen puhkiruostunut Lada. Sen jälkeen ainoat äänet ovat korppien raakunta ja koirien haukunta. Melkein jokaisen talon pihalla on koira ja lisäksi kadulla juoksentelee irti monenlaista karvakuonoa. Ja ne ovat laatukoiria, lähes kaikki niistä ovat parhaita sekoituksia useammasta rodusta. Koirat pyörivät kauppa numero kuudentoista portailla asiakkaan näköisinä siinä kuin kylän mummotkin ja vaihtavat kuulumisia.
Yksi koirista erottuu joukosta. Kun joukko suomalaisia valokuvauksenharrastajia tulee ensi kertaa kylään, se juoksee vastaan heiluttaen häntäänsä kuin ottaakseen vastaan uuden joukon ystäviä. Sen jälkeen tämä uskollisista uskollisin ystävä johdattaa joukkomme joka paikkaan. Käymme välillä majoituspaikoissamme kylän mummojen luona syömässä ja lepäämässä ja kun taas palaamme kylälle, ystävämme jo odottaa kadunkulmassa jatkaakseen opastustaan. Tien risteyksessä se jää odottamaan kumpaan suuntaan käännymme. Kalmismaalla koira on yhtä siivosti kuin mekin ja kulkee hiljaa ja kunnioittaen jo ristinsä menettäneiden, metsittyneiden kumpujen välissä. Ei ehkä ole sattumaa, että monet koirat vaikuttavat vähän surumielisiltä, kuten tämä koko kyläkin syksyisenä päivänä.
Te jotka kohtaatte tämän koiran, kohdelkaa häntä hyvin. Nakeista se pitää, niitä saa esimerkiksi kirkon viereisestä kaupasta, läheltä opettajien taloa.
Tarinoita avarasta maasta 
Hauska! Hyvät kuvat! Minullakin on tuosta suupieliään lipovasta nkinsyöjästä hyvä kuva. Nautiskelee siinä huomionosoituksista.
auts, mitkä nakkisormet! kun nakinsyöjästä tuli nkinsyöjä. :))
Asiayhteydestä kävi selväksi tarkoitus. Tuon kylän kissoista voisi tietysti kirjoittaa myös mutta niistä olevat kuvat eivät ole koirakuvien veroisia. Ja kissat ovat kissoja: oman tiensä kulkijoita.