Hiljaisuuden laakso

Edellisessä artikkelissa Nepalin reissu eteni Namche Bazaariin saakka. Sieltä kävelyretki jatkui Syangbochen, Tengbochen ja Pangbochen kautta Dingbocheen, josta poikkesimme perusturistien reitiltä sivummalle Chukungin laaksoon. Yövyimme Chukungin kylässä hieman alle viiden kilometrin korkeudessa.

Olisi liioittelua puhua Chukungista kylänä. Muutama häthätää kyhätty teehuone eikä muuta. Khumbun alueella korkein vakituisesti asuttu kylä on Pheriche, noin 700 metriä alempana. Trekkikaudella tänne noustaan pitämään majapaikkoja satunnaisille poikkeajille. Yöpymispaikkani oli huone, jossa oli lautaseinät, mutta lattia oli pelkkää maata. Vessana ei ollut posliinia: maahan kaivettu kuoppa, jonka ympärillä kaksi lautaa, keskellä metrin korkuinen ruskea keko, johon ei toivo kaatuvansa. Kanssamme ei ollut kuin yksi trekkihuippu Island Peakille menevä retkikunta, johon olimme törmänneet jo aiemmin ja jonka tapaisimme myöhemminkin. Porukkaa johti Tashi Tenzing, miellyttävä kaveri, joka on kiivennyt Mount Everestin kaksi kertaa ja kirjoittanut kirjan ”Tenzing and the Sherpas of Everest”. Tashia kuuluisampi oli kuitenkin hänen isoisänsä, Tenzing Norgay, joka nousi Everestin huipulle ensimmäisenä Edmund Hillaryn kanssa. Kun tapasimme, en vielä tiennyt kenen kanssa oli tekemisissä, se selvisi vasta myöhemmin paluumatkalla Namche Bazaarissa.

Chukungia ympäröivä laakso on joka puolelta vuorten ympäröimä. Heti kylän vieressä etelässä on Ama Dablam, pohjoispuolella lähes kahdeksan kilometriä korkea Nuptse, jonka harjanne loppuu yli 8500 metrisen Lhotsen, maailman neljänneksi korkeimman vuoren huipulle. Laakson keskellä, jäävirtojen välissä on trekkihuippu Island Peak (+6100 m), ja sen takana reilun seitsemän kilometrin korkuinen harjanne, jonka takana on Tiibet. Vieressä sarja vuoria, jonka takana on maailman viidenneksi korkein vuori Makalu (8481 m). Amphu Labtsa -solan takana on reitti Makalu-Barun -laaksoon, joskin trekkireitiksi erittäin vaikea. Sanoin tätä näkyä on vaikea kuvata. Alla olevassa kuvassa Amphu Labtsa on vuorten välissä olevan harjanteen matalin kohta, kuvattuna Island Peakin ykkösleirin tasalta.

Artikkelin otsikko johtaa sinänsä harhaan, koska Hiljaisuuden laaksolla tarkoitetaan useimmiten paikkaa hieman Chukungista pohjoiseen, välissä on Nuptsen harjanne. Kyseessä on Everestin perusreitillä oleva maljamainen laakso, Western Cwm, niin lähellä mutta niin kaukana. Mutta haluan kutsua tätä maagista paikkaa samalla nimellä, koska täällä voi olla rauhassa trekkituristien joukoilta, omissa oloissaan ja kuunnella vuorelta virtaavan puron solinaa.

Ensimmäisenä päivänä nousimme Indran kanssa Chukung Ri -huipulle. Kyseinen maankohouma on reilun 5500 metrin korkeudessa, näillä seuduin en kehtaa nimittää sitä vuoreksi vaikka olemmekin reilut 700 metriä korkeammalla kuin länsi-Euroopan korkeimman vuoren Mont Blancin huippu. Kyseessä on kuitenkin vain kohouma harjanteessa, joka lopulta päättyy Nuptsen huipulle. Vielä ylempänä on Chukung Tse -huippu, jonka laella näen kiipeilijän, joka on yrittämässä Nuptselle eteläseinämän puolelta. Otan hänestä omasta mielestäni yhden kelvollisimmista vuorikuvistani.

Palaamme iltapäivällä takaisin majapaikkaamme, nautimme jakinpaskalla lämmitetyn lounaan ja istumme majapaikkamme terassilla ihmettelemässä massiivista maisemaa. Terassilta näen parin trekkaajan tulevan Island Peakin suunnasta.

Mittasuhteet tässä laaksossa ovat valtavat.

Seuraavana päivänä lähdemme Indran kanssa kohti Island Peakia. Parin tunnin jälkeen – välillä poistun takavasemmalle ison kiven taakse vessapaperirullan kanssa, edellispäivän jakinpaskalämmitteinen lounas on tehnyt tehtävänsä – saavumme suurten jäätikköjen risteymäkohtaan. Edestäpäin Lhotsen valtavalta eteläseinämältä tulee Lhotse-jäätikkö ja oikealta Imja-jäätikkö. Siinä välissä on tasanne kuin hiekkaranta. Kuvassa ne eivät näytä jäätiköiltä, koska kivet ja maa-aines ovat jo pinnoittaneet sen. Mutta jäätä siellä alla on ja lujasti.

Lhotsen seinämä nousee kuvauspaikalta yli 3500 metriä korkeammalle, oikealla Island Peakin alarinne. Mikään kuva ei tee tälle paikalle oikeutta. Kolme ja puoli kilometriä.

Jatkamme Indran kanssa trekkihuipun perusleiriin ja nousemme sieltä noin viiteen ja puoleen kilometriin vuoren ykkösleirin tasolle. Akklimatisaatio ja kunto on hyvällä mallilla ja voisin heittämällä kiivetä loput 600 metriä huipulle jos olisi jäätikkövarusteet. Tosin pitäisi olla myös lupa huipun kiipeämiseen. Jätämme homman siis siihen ja palaamme alas.

Island Peakin juurella katselemme laakson perukoille, jossa kohoaa yli seitsemään kilometriin harjanne, jonka takana on Tiibet ja maailman korkeimman vuoren Mount Everestin vain hyvin harvoin vierailtu Kangshung-seinämä.

Omat kokemukseni ovat valitettavan rajoittuneet mutta siitä huolimatta uskallan väittää, että Chukungin laakso on eräs maapallon kauneimpia paikkoja. Varsinkin jos pitää yksinkertaisen karusta kivikosta ja hiljaisuudesta.

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

8 vastausta artikkeliin: Hiljaisuuden laakso

  1. Matti Sunell sanoo:

    On tämä taas semmoista kidutusta että. Seutu tästä itään ei olekaan painunut mieleeni kirjoista ja kuvista niin hyvin kuin Khumbun alue. Onneksi minulla on vielä lainassa kartta, josta voin opiskella asiat (koetan saada sen toimitettua takaisin pikimmiten). Amphu Labtsa on siis kuvassa etelän suunnalla ja Makalu kuvanottopaikasta viitisentoista kilometriä itään. Ja Baruntse on siinä välissä: jokohan viimeisen kuvan oikeassa reunassa oleva iso mäki kuuluu Baruntseen?

    • avaramaa sanoo:

      Viimeisessä kuvassa Baruntsen rinne käsittääkseni on tuo oikealle nouseva mäki. Sen jälkeen on notkelma (sola), jonka vasemmalla puolella lienee Num Ri (6675 m) sen jälkeen kohti laakson perää oikealla Cho Polu (6735 m). Sitten sola, jonka takana on Tiibet ja siitä vasemmalle mielestäni (nyt turvaudun muistikuvaan) alkaa nousemaan Lhotselle menevä harjanne.

      Amphu Labtsa -kuvassa vasemmalle nousee rinne, joka kuuluu kahden vuoren ryhmään, joista toinen lienee Baruntse. Mulla on Panoramiossa kuva Chukung Ri:lle noustessa: http://static.panoramio.com/photos/original/30578834.jpg. Siinä Amphu Labtsa jää oikealla olevan Ama Dablamin harjanteen taakse, siinä edessä on yksi mäki, jolla myös on nimi (se voisi näkyä siinä kartassa). Sitten on pitkähkö harjanne (jolla pari-kolme huippua), joka loppuu vasemmalla kahteen vuoreen, toisen niistä täytynee olla Baruntse. Harjanteen takaa pilkottaa Makalun huippu. Harjanteen edessä vasemmalla oleva iso tumma kivi täytynee olla Island Peak. Kaikenkaikkiaan tuo pussinperä on hyvin kompleksi kokonaisuus.

      • Matti Sunell sanoo:

        Peyooni, minullahan on Nepalista hankittu Everestin kartta, josta nämä selviävät. Viimeinen kuva menee juuri selostuksesi mukaan, samoin Amphu Labtsa. Solasta (5845) vasemmalle, harjanteen tällä puolella oleva matala huippu on myös nimeltään Amphulapcha (5663, kartan kirjoitusasu). Siitä sitten vasemmalle nousee Baruntse (7152).

        Tuota Panoramio-kuvaa on vaikeampi hahmottaa. Jos iso tumma kivi on Island Peak, niin sen takana on ennemminkin Cho Polu ja kumppanit. Baruntse olisi sitten aivan kuvan keskellä oleva vuori. Ama Dablamin viereisille huipuille ei kartta anna nimeä.

        En tiedä. Nämä pitää varmaan käydä itse tarkistamassa joku päivä.

  2. avaramaa sanoo:

    Tarkastelin tilannetta palauttamastasi (kiitos) Khumbu Himal -kartasta Panoramio-kuvan kannalta. Oikeassa reunassa oleva huippu kuuluu Ama Dablamin -harjanteeseen eli on sivuhuippu (tämän muistan mielestäni aika varmasti paikan päältä). Amphu-niminen huippu ei näy tässä, Khumbu Himal -kartan mukaan sen korkeus olisi 5335 (tuo sinun versiosi lienee lähempänä totuutta), joten se varmaan on blogin kuvassa oleva töntyrä jäätikön keskellä edessä, jäätikkö on about viidessä tonnissa. Kuvassa ei muuten näy, mutta heti oikealla on Imja Tsho -järvi, jonka pelätään joskus aiheuttavan katastrofaalisen tulvan koko alueelle. Blogin Amphu Labtsa -kuva on otettu noin viidessä ja puolessa tonnissa.

    Panoramio-kuvassa (ja näkyy se blogin kuvassakin) oikealla oleva tumma terävähuippuinen kivi kuulunee Ama Dablamin harjanteeseen, kartassa näillä seuduin on kolme nimetöntä huippua korkeuksilta 6205, 6238 ja 6146. Etummainen tumma kivi lienee 6205. Kuva on otettu ehkä 4900+ metrin korkeudelta.

    Edelleen kartan mukaan varsinaisen Baruntsen edessä (tältä suunnalta katseltuna) ovat huiput 6840 (oikealla) ja 7057, jonka takana varsinainen Baruntse (7220). Joten sikäli olet varmaankin oikeassa, että Baruntse olisi kuvan keskellä, mutta voi olla että kuvassa näkyy tuo 7057 ja ehkä Baruntsen päähuippu ei edes näy? Kartassa menee pitkittäin korkeuskäyriä juurikaan putoamatta kohti Baruntsen päähuippua, eli huippualue lienee suurehko (no okei, 200 metriä korkeuseroa kuitenkin). Jos näin, niin Cho Polu ja Num Ri ovat varmaankin Island Peakin takana kuten analysoit. Tuo on niin eri kulmassa kun tossa Island Peakin base campin kohdalta katsottuna, base camp on siis ko. mäen eteläpuolella.

    Parempi varmaan mennä uudelleen paikalle. Tuolla voisi olla useamman päivän ja käydä Lhotsen seinämän juurella, Island Peakin länsipuolella oleva jäätikkö ei näyttänyt kulkukelvottomalta. Ja vielä tuolla pussin perällä Cho Polun kulmilla, se ei ollut kovin kaukana Island Peakilta.

  3. Ama sanoo:

    Mikä kamera sulla oli mukana? Ystävättäreni lähtee Mera Peakille nyt marraskuussa ja ottaa mun Sonyn cyper-shot pokkarin mukaan. Pärjääks sillä?

    • avaramaa sanoo:

      Järkkärihän mulla on aina mukana. Kyllä kai millä tahansa pärjää, jos on tyytyväinen kuvanlaatuun ja luottaa ko. laitteen toimintavarmuuteen myös kylmässä. Jos on Meralle lähdössä, niin kannattaa ottaa huomioon myös laitteen paino. Yli 6500 metriin pitää pystyä kantamaan se kamera mukana. Noissa korkeuksissa tekee mieli ottaa huomioon jokainen grammakin. Jos on kokemusta yli kuudesta tonnista, niin sitten tietänee oman toimintakykynsä, jos ei, niin suosittelen mahdollisimman kevyttä varustusta. Meralle myös tarpeeksi muistikortteja ja akkuja mukaan, käsittääkseni siellä ei ole pitkään aikaan latausmahdollisuuksia ellei porukalla ole aurinkokennoja mukana.

  4. Ama sanoo:

    Enhän muistanutkaan, että kerroit kantavasi järkkäriä mukanasi. Porukalla on aurinkokennot. Sony painaa 100 grammaa, enkä tiedä onko kameran paino huomioitu kamppeissa. Liikutko täällä meillä päin koska?

    • avaramaa sanoo:

      Toki niillä kerroilla kun olen jotakin tuon korkuista mäkeä yrittänyt ylös, niin on vain kamera, yksi objektiivi ja vara-akku. Edes kameralaukkua ei viitsi ottaa. 100 grammaa on kyllä varmasti vähäisin paino mitä kuvausväline voi painaa, luulen. Ei taida olla nyt reissua sinnepäin tiedossa ihan heti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s