Kauniit perkeleet

Mahdollisen lukijan ei pidä luulla että otsikossa kiroiltaisiin. Pois se minusta. Valitukset voi osoittaa Kaarlo Johannes Vallen perikunnalle, koska hän nimesi Suomessa esiintyvän pikkuapolloperhosen alalajin perkeleeksi vuonna 1935. Pikkuapollon latinankielinen nimi on Parnassius mnemosyne ja Suomessa hyvin harvinainen ja rauhoitettu alalaji kantaa siten nimeä Parnassius mnemosyne f. perkele (f. = forma). Ehkä entomologi Vallella oli huono päivä nimetessään lajia.

Kreikkalainen jumalolento Apollo edusti seuraajilleen valoa, aurinkoa, totuutta, profetiaa, parantamista, musiikkia, runoutta ja muita yleviä asioita. Hyvin nuorelle perhosista kiinnostuneelle kainuulaispojalle apolloperhonen edusti aikoinaan saavuttamatonta kauneutta. Apollon kuvia saattoi nähdä perhoskirjoista ja jo nimetkin, kuten Alppien apollo, kuulostivat eksoottiselta ja veivät ajatukset kaukaisille ja korkeille alppiniityille.

Sittemmin Alpit on nähty ja Apollojakin niityillänsä. Alppien apollon löysin kuvieni joukosta jälkikäteen: tuo yksi näyttää vähän erilaiselta. Alppiniitytkin olivat juuri niin kauniita kuin kuvittelin.

Pikkuapolloa piti lähteä sitten hakemaan sen ainoasta – ainakin Suomessa – tunnetusta esiintymispaikasta eli Someron Häntälän kylästä, Rekijoen laaksosta. Paikka tunnetaan nimellä Häntälän notkot ja on malliesimerkki varsinais-suomalaisesta perinne- ja kulttuurimaisemasta. Jokilaaksossa kasvaa pikkuapollon toukkien ravintokasvia pystykiurunkannusta, josta syystä pikkuapolloja esiintyy siellä. Toki lajia esiintyy satunnaisesti Ahvenanmaalla ja länsirannikolla mutta osuminen oikeaan paikkaan oikeaan aikaan olisi enemmän kuin arpapeliä eikä minulla niissä todellakaan käy tuuri. Aivan jotkut muut kulkevat kadun aurinkoisella puolella.

Aurinkoisena kesäkuun päivänä (pikkuapolloja voi nähdä kesäkuun alkupäivistä alkaen noin kuukauden ajan) uteliaan lehmälauman seuratessa näin ensimmäiset perkeleeni. Muutaman joen mutkan takaa niitä tuli lisää. Ja lisää, parhaimmillaan näitä harvinaisia perhosia oli yhdellä silmäyksellä nähtävillä 20-30 yksilöä aurinkoisella etelänpuolen rinteellä. Häntälän notkot ovat maisemallisesti todella erikoisia ollakseen Suomessa ja joen pohjia kävellessäni mieleen tulivat ne aurinkoiset ja kukkia täynnä olevat alppiniityt.

Pienetkin asiat saavat joskus elämän tuntumaan täydeltä.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s