Anakonda lastenhuoneessa

Vietimme lepopäiviä Manausissa, jonne saavuimme viiden päivän veneilyn jälkeen Perun Iquitosista. Retkitoveri Matin kanssa palkkasimme oppaan, joka hoiti venekuskin ja lähdimme tutkimaan Amazon-joen (jota brasilialaiset kutsuvat Solimões-joeksi) päävirran ja Rio Negron välistä kannasta. Kannas päättyy ruohikkoiseen niemeen, jossa päävirran maitokahvin ruskea vesi kohtaa Rio Negron tummanpuhuvan veden. Joen virrat jatkavat erillään tästä eteenpäin kymmenen kilometrin matkan ennenkuin vedet sekoittuvat. Kahden mahtavan virran yhtymäkohta on usean päivän yksitoikkoisen laivamatkan jälkeen dramaattinen näky. Rio Negro itsessään olisi kai maailman viidenneksi suurin joki – ja tästä eteenpäin Amazon jatkuu vielä 1300 kilometriä ennen deltaa.

Oikeastaan jokien välissä oleva maakaistale ei ole kannas vaan joukko saaria. Venekuskimme pujottelee saarten lomissa pieniä, paikoin ruohikkoisia jokia myöten. Pian saavuimme kelluvan talon luokse.

Täälläpäin maailmaa on kätevintä rakentaa talot kellumaan vedessä, joen vesimäärän vaihtelut ovat suuria, tulva-aikana Rio Negro voi paikoitellen olla 30 kilometriä leveä. Ennen tuloamme joen pinta oli vuoden aikaan nähden melko korkealla pitkään jatkuneiden sateiden vuoksi. Kelluvan talon isäntä valitteli kuitenkin, että hallitus ei anna hänen siirtää taloansa tulva-aikana kuvassa näkyvän metsäisen kummun harjalle, veden pinta voi siis nousta todella paljon korkeammallekin. Tulvan aikana talo voi näin tuhoutua.

Talossa asuu isä, äiti, kolme pientä tytärtä ja rampa koira sekä vanhimman tyttären lemmikkinä laiskiainen. Katselin pitkään tytön sylissään kantamaa pehmolelua kunnes tajusin, että ”pehmolelu” käänsi päätään. Laiskiaisen poikanen oli siis ihan oikea ja elävä. Talon ulkoreunalla olevalla kuistilla oli kolmella jalalla nilkuttava koira. Talo oli aika pieni viidelle hengelle, koiralle ja laiskiaiselle, varsinkin kun yksi huone oli kokonaan varattuna perheen kolmannelle lemmikkieläimelle. Se kolmas lemmikki oli syy, jonka vuoksi meidät tänne tuotiin.

Lastenhuoneessa lötkötti noin neljämetrinen anakonda. Perhe hankkii pientä lisätuloa esittelemällä eksoottista kuristajakäärmettä ohikulkeville turisteille. Sen olisi saanut ottaa harteilleen ja kuvata. Itse en villieläimiin koske periaatteellisista syistä mutta matkakumppani toki kokeili. Ymmärsin hyvin, että koira ei viihtynyt anakondan kanssa samassa tilassa mutta jonkin ajan päästä tytär kyllästyi laiskiaisen kantamiseen ja laski sen anakondan kanssa samaan huoneeseen. Laiskiaisen puolesta tuli mieleen toive, että anakondalla ei olisi tänään nälkä.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s