Paramaribo, Suriname

Vietettiin hieno, aurinkoinen päivä Pelastuksen saarilla, joita yleisemmin Pirunsaariksi nimitetään. Niistä ehkä lisää myohemmin, mutta Best of -listaan taisi tulla uusi merkintä hienoimpien paikkojen listalle. Matkan huipennus ja yksi hienoimpia matkapäiviä koskaan missään.

Frederic heitti meidät Ranskan Guyanan ja Surinamen rajajoen Maronin rantaan, EU-puolella siinä on Saint Laurent du Maronin kaupunki ja toisella puolella Albina. Saimme leimat passiin rannassa ja siinä notkuva kaveri suostui heittämään meidät pienellä veneellään joen toiselle rannalle, korvausta vastaan tietenkin. Neljä euroa per naamataulu.

Albinassa noustiin sateessa laiturille kamojen kanssa ja käytiin tullirakennuksen lävitse, täytettiin yksi lappu ja saatiin yksi leima. Vaivalla hankittu viisumikin syynättiin mutta passia ei skannattu digitaaliseen muotoon ja muutenkin tekniikka rajalla oli aika vähissä, joten harvinaisen helppo rajanylitys. Venekuskimme soitti kaverilleen, joka pienen hintaneuvottelun jälkeen suostui heittämään meidät Paramariboon.

Tiedustelimme kuskiltamme matkan ajallista kestoa, johon vastaus oli: two o’clock and half. Pian paljastui, että tie on todella huonokuntoinen ja epäilimme, että ennuste oli enemmän optimismin puolella. Niin, liikenteestä… virallisesti noudatetaan vasemmanpuoleista liikennointitapaa, mutta käytännossä noudatetaan ”ajetaan sillä puolella missä tie on vähiten rikki” -ajotapaa. Ja sitten missä se ei ole rikki, kaahataan niin paljon kuin laitteesta irtoaa. Parin vastaantulevan kaahaajan kohdalla suojauduimme tien reunaan ja vaaran ollessa ohitse kuskimme totesi: ”spiderman”. Jossain vaiheessa matkaa kun ajoimme rankkasateen muodostamiin pieniin lampiin sata lasissa, aloin kaivelemaan turvavyotä ja pistin sen kiinni. Pimeällä se ei varsinkaan ollut kivaa ja kaveri ilmeisesti ei ollut kuullut sanaa vesiliirto koskaan. (Sinänsä tietysti aika luonnollista kun ei osannut edes suomea.)

Lopulta saavuimme siis tänne, four o’clock and half eikä se onneksi tarkoittanut kellonaikaa. Käytiin Harryn kanssa kiinalaisessa ja lopetellaan Martiniquen parhaimpiin vientituotteisiin kuuluvaa Dillon-rommia. Huomenna pitäisi fiksata kuski Guyanan rajalle, ei täällä tosiaan ole busseja näkynyt, joten tarvitaan auto, johon mahtuu kuusi äijää sekä kuski.

Hotellimme Downtown Innin mikro ei suostu ottamaan vastaan USB-piuhalla kuvia, joten Ile du Diable jää myohempaan kertaan. Tälla reissulla on oltu monen tasoisissa hotelleissa, Vila Rica Belemissä oli neljä tähteä ja Kouroussa oltiin eilen kolmen tähden rantahotellissa. Mutta tämä Downtown Inn lyo pohjat: tossa alakerran ovenpielessä lukee ”all star hotel”.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s