Maailman hienoin hiihtolatu

Nyt kun syksy on jo saanut ja talvi alkaa saada seuraavaksi, on syytä perehtyä tarkemmin kansanhiihtoon. En tässä nyt viittaa ystäväni Matin hiihtoretkiin saatika hänen monituhatmetrisiin kansanretkiin vaan ihan omiin vaatimattomiin mutta hikisiin hiihtoretkiin. Harvojahan ne ovat toki olleet mutta kun lähestyvä jääkausi kylmettää myös etelä-Suomen (ja omat monituhatmetriset retket vähenevät), ehkä ne retket tihenevät.

Otan tarkastelun kohteeksi maailman hienoimman hiihtoladun. Sitä varten tulee matkata Kilpisjärvelle – mielellään omalla turboahdetulla moottorilla varustetulla autolla, jos haluaa viivyttää seuraavan jääkauden saapumista.

Maailman kaunein hiihtolatu lähtee hotelli Kilpiksen pihapiiristä. Tai vaihtoehtoisesti Arctic Polarin – suosin itse näitä molempia -pihapiiristä. Kilpiksen poronkäristyshän on joka tapauksessa syötävä – ja Arctic Polarin emäntä on muuten mukava. Kerrankin juttelin hänen kanssaan ja hän kertoi menevänsä etelänlomalle. Kalajoelle.

Joka tapauksessa, latu alkaa nousulla. Sitä sitten kestää – en tiedä paljonko, ehkä parisen kilometriä – mutta se tuntuu joka kerta viideltä. Eikä se meikäläisen hiihtotaidoilla tai kunnolla hiihtoa muistuta, vaan ylämäkeen rämmitään vertikaaliin varmaan lähemmälti nelisensataa metriä. Ohitamme tunturikoivikon ja pian sen jälkeen saavumme Saanan eteläisen pahdan alapuolelle.

Saanan eteläpahta

Eteläpahtaa on syytä pysähtyä ihailemaan. Kesällä siellä olisi Suomessa harvinaisia – hyvin harvinaisia ylipäätään missään – arktisia päiväperhosia mutta sinne vaaditaan kulkulupa, joita kai ei myönnetä kuin tutkijoille ja Olli Marttilalle. Sen jälkeen on ladun ensimmäinen hiihdettävä osuus, osapuilleen tasaista, jossa saavutaan pitkälle suoralle Saanajärven ylittävälle ladunpätkälle. Saanajärven pohjoispäässä on tupa, jossa on hyvä kuivatella, juoda mehua ja ehkä syödäkin ketkä sellaista harrastaa.

Saanajärvi

Sanokaa, voiko olla hienompaa? Ja missä muka? Huomatkaa kuvasta erityisesti ihmispaljous.

Tuvalta noustaan pienehkö mäki Iso-Jiehkkáš-tunturin ja Saanan väliseen – hmm.. solaksi sitä Alpeilla sanottaisiin, mikä se nyt Lapissa onkaan. Kappaleen matkaa eteenpäin ja aukeaa mitä kaunein näkymä kun Mallan kansallispuisto ja sen takana Norjan vuoret aukeavat leveänä panoraamana näkyviin. Barras ja Bealčán.

Alamäki alkaa. Leppoisa, loiva alamäki, jossa ei tarvitse pelätä vauhdin nousevan liian kovaksi, loivasti kiemurtelevia mutkia, joita voi laskea pystyasennossa ja keskittyä katsomaan Lapin (sekä Suomen, Ruotsin ja ehkä Norjankin) kauneinta maisemaa. Laskun lopussa olen täysin mykkä näkemästäni kauneudesta, katson taaksepäin ja näen vain kumpuilevaa, hohtavan valkoista avaraa maata, josta juuri laskin ulos. Nautittavimmat kilometrit suksien päällä ikinä missään tai koskaan.

Vasemmalla puolella Korkea-Jiehkkáš-tunturi ja oikealla Saanan alarinteet. Klikatkaa kuvaa, katsokaa sitä ruudun kokoisena. Kohtuus kaikessa ja erityisesti mainostamisessa mutta tätä ei voi kehua liikaa.

Avara valkoinen maa

…ja ladun loppuosa… no, siinä Saanan harjanteella voi valita laskeutuako kesäpolun vartta kohti Retkeilykeskusta ja sen takaista latua Saanan länsipahdan alitse takaisin pitkin korkeuskäyrää kohti lähtöpistettä tai sitten jatkaa koko ladun loppuun kohti Suomen-Norjan raja-asemaa ja edelleen Kilpisjärven jään ylitse kohti lähtöpistettä. Tai sitten voi mennä Retkeilykeskukseen ottamaan välioluen. Jälkimmäisen reitin kanssa koko kieppi on 17 kilometriä. Mutta hyvät ihmiset (ja mahdollinen lukija), käykää hiihtämässä tämä reitti.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta artikkeliin: Maailman hienoin hiihtolatu

  1. Paluuviite: Best of | Tarinoita avarasta maasta

  2. Paluuviite: Best of v. 2.0 | Tarinoita avarasta maasta

  3. Matti Sunell sanoo:

    Kyllä nämä ovat hienoja kuvia (teksti tietysti myös, kiitän pohjoissaamen huolellisesta oikeinkirjoituksesta), ja tosiaan itsekin taannoin totesin, noin yleistäen, että keväthankia parempaa asiaa tuskin on olemassa. Olen Saanajärven kämpällä keitellyt teetä, ehkä julkaisen joskus salanimellä kertomuksen psykedeelisestä teeretkestä Yliperällä.
    Ehkä alitajunnassa oli nämä kuvat, kun yritin kirjaimellisesti samalla linssillä kuvata vasten aurinkoa helikopterien parittelupuuta suolammen rannalla. Ei ihan onnistunut. Exifeistä saa selville kaikenlaista teknistä osviittaa, joten eiköhän tässä vähitellen harjoittelemalla edistytä.

    • avaramaa sanoo:

      Mitä oikeinkirjoitukseen tulee, niin kiitän lähdeviitteistä takaisin, en niitä nimittäin ihan omasta päästäni keksinyt. Taisi olla joku sinun kuvasi (tai kommenttisi johonkin Panoramio-kuvaani), josta ne bongasin. Vastavalo on hankala, ihmettelen itsekin tuon Saanajärvi-kuvan siedettävyyttä.

  4. Paluuviite: Best of v. 3.0 | Tarinoita avarasta maasta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s