Taiteen syvin olemus

Jo tässä vaiheessa tätä uutta blogielämääni tämä on alkanut muistuttaa kliseistä blueskappaletta, joka alkaa aina sanoin ”I woke up this morning”. Kuinka taiteilijat keksivät aiheensa? Sanotaan, että nerouden ja hulluuden välinen raja on kuin veteen piirretty viiva. Vincent van Goghin väitetään sairastaneen lukuisia eri sairauksia, päällimmäisenä niistä skitsofrenia – joka sai hänet leikkaamaan itseltään korvan. Mutta hän teki silti kauniita tutkielmia auringonkukista Provencen pelloilla. Joskus taide myös ulospäin näyttää mielenvikaisen tekemältä.

Veistostaidetta Quitossa

Ecuadorin pääkaupungin Quiton vanhassakaupungissa vierailin kahvila-ravintolassa, jossa oli seinällä yllä oleva veistos. Mietin mikä mahtoi siihen taiteilijan innoittaa. Ensiksi tuli mieleen luonto, tikanpoika ja puu luonnollisena selityksenä mutta olisiko totuus niin yksinkertainen?

Matkamme loppupuolella siirryimme karuilta vuorilta viidakkoon Amazonasin alkulähteille Cuyabeno-joelle, Kolumbian ja Ecuadorin rajaseuduille, FARC-sissien metsiin. Matkasimme kapeaa jokea veneellä kohti alajuoksua.

Kukka Cuyabeno-joella

Joen reunamilla oli siis erikoisen näköisiä kukkia, tämä jotenkin toi mieleen Quitossa näkemäni veistoksen. Luonto oli täällä totisesti monimuotoisempi kuin kylmillä vuorilla.

Termiittikeko Laguna Grandella

Parin päivän veneretkeilyn jälkeen siirryimme jalkamiehiksi mutaiselle viidakkopolulle ja oli mahdollista tutkia luonnon monimuotoisuutta vielä tarkemmin. Yllä olevassa kuvassa Laguna Grande -järven reunamilta lähteneellä polulla oleva pieni termiittikeko. Termiitit tekevät monen muotoisia pesiä, enkä ole perehtynyt syihin miksi jotkut pesät näyttävät lähinnä falloksilta.

Etenimme syvemmälle viidakkoon märänkostealla polulla, välillä ylitimme saappaan reunoja hipovia mutakkoja. Jännitin kaatuvani, missä tapauksessa kädessäni oleva suhteellisen arvokas järjestelmäkamera olisi voinut mennä niin sanotusti lunastukseen. Oppaamme piti luentoja viidakon kasveista pysähtyen aina tietyn kasvin kohdalla ja kertoi kuinka sitä voidaan käyttää eri tarkoituksiin. Opimme kuinka tehdään curarea tai kuinka saadaan pää sekaisin useaksi päiväksi hallusinogeenisen ayahuasca-liaanin avulla.

Valitettavasti kaikkitietävä oppaamme ei ollut paikalla kertomassa tarinoitaan kun saavuimme veistostaiteen syvimmän olemuksen ja ehkäpä innoittajan alkulähteille. Olin alkanut kehittämään teoriaani jo noiden kukkien ja termiittikekojen kohdalla mutta nyt sain mielessäni varmistuksen: kyllä taiteilijat saavat aiheensa ja innoituksensa luonnon ihmeellisyyksistä. Olimme löytäneet Iriarte-heimon palmupuun, jolla on varmaankin monen mielestä tutun näköiset ilmajuuret. Paikalliset kutsuvat kasvia nimellä Wakrapona ja sen sanotaan pystyvän olemaan avuksi tilanteissa, joissa toivotaan lisää kokoa erääseen ruumiinkappaleeseen. Valitettavasti tuota ei kukaan kertonut meille kun olimme kasvin äärellä.

Wakrapona

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s