Denalia katsomassa

Aamuyöstä Fairbanksin leirintäalueella luovun toivosta nukkua, koko yön jatkunut sade yltyy ja vettä alkaa tulla telttaan sisään. Ei kestänyt Halti vesisadetta, sorry vaan Risto. Seuraa maailman nopein teltan kasaaminen – koko hoito märkänä myttynä auton perään. Lähden ajamaan kohti etelää, ajoin Alaskaan Calgarystä nähdäkseni Denalin , Pohjois-Amerikan korkeimman vuoren, jota miehittäjävaltio kutsuu myös Mount McKinleyksi.

Ennuste näyttää huonolta, vesisade ei näytä lakkaavan ja taivas ei edes rakoile pilvistä. Denalin kansallispuiston portilla tilanne näyttää jo siltä, että vuori jää näkemättä. Jatkan matkaa kohti etelää, pistäydyn Cantwellin kylässä, josta vuoren ainakin pitäisi näkyä. Cantwell on tuppukylä jopa Alaskan mittapuulla. Kainuulainen maalaispoika toki tunsi olonsa kotoisaksi kun talojen ikkunaan ilmestyi ihmetteleviä päitä kun auto ajoi ohi. Eihän siinä kylässä mitään ollut, eikä näkynyt Denalikaan. Mutta löytyi sentään Reindeer Research Laboratory.

Reindeer research laboratory, Cantwell, AK

Huokaan ja jatkan matkaa Talkeetnaan, Alaskan Chamonixiin, jonne kaikki Denalin kiipeilijät kokoontuvat ennen ja jälkeen retkensä. Löydän huoneen kylän laitimmaisen kadun viimeiseltä perältä ja majoitun kylmännihkeään pahviseinäiseen huoneeseen. Majataloon menevän kadun varrella on autonraatoja, jotka lienee valmistettu vain hieman Jaltan konferenssin jälkeen.

Talkeetnan kaunis keskusta

Talkeetnan kaikki toiminta pyörii lentokentän ympärillä, josta Talkeetna Air Taxi ja K2 Air lennättävät kiipeilijöitä Kahiltna-jäätikölle. Kylä on pian katsottu eikä vesisateessa viitsi paljon retkeillä, joten vetäydyn kylän perimmäiseen nurkkaan baariin, jossa minulla on koko illan kestävä tapaaminen Jack Danielsin kanssa. Istun perinteiseen tapaan selkä seinää vasten paikalla, josta näen koko ajan saluunan ovet.

Vesisade jatkuu edelleen, joten lähden Anchorageen, joka on Alaskan suurin kaupunki – mutta ei osavaltion pääkaupunki (joka on muuten Juneau). Paikka on yhtä kiintoisa kuin Siilinjärvi ja suuntaan illaksi kohti Alaska Highwaytä. Majoitun yöksi tienvarsikuppilan vuokrahuoneeseen Glennalleniin, jossa ei näytä olevan yhtään mitään muuta. Jostakin puskasta kuitenkin pölähtää illan mittaan porukkaa, joka täyttää koko kuppilan.

Jatkan matkaa sumuisena aamuna. Jossakin vaiheessa hätkähdän kun katson taustapeiliin: sumu on hälvennyt ja näen valkoisen, täydellisen kauniin vuoren, joka nousee metsien keskeltä läpi sinertävän usvan. Pysäytän auton ja tutkin hetken karttaa – sen täytyy olla Wrangell-vuoriston Mount Sanford. Vaikka olen nähnyt Mount Everestin ja Sanford on vain hieman vajaat viisi kilometriä korkea, tämä valkoinen pyramidi vaikuttaa valtavalta. Vitsi on siinä, että tämä Alaskan tulivuori kohoaa ympäristöstään melkein neljä kilometriä korkeammalle, enemmän kuin Everest läheltä katsottuna. Sain sittenkin nähdä hienon vuoren – Denali jäi odottamaan seuraavaa kertaa.

Mount Sanford, Alaska

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s